Maapohjan vaikutus metsätilan arvoon

Maapohjan vaikutus metsätilan arvoon

Jos olet joskus katsellut metsätilasta tehtyä metsäarviota (eli hinta-arviota), olet voinut törmätä otsikkoon maapohjien arvot. Metsätila arvotetaan ensisijaisesti siellä kasvavan puuston perusteella eli kärjistetysti tukin ja kuidun määrän sekä taimikoiden pituuden perusteella, mutta myös maapohjalla on oma arvonsa.

Maapohjat jaetaan Suomessa valtakunnan tasolla kasvatusmetsien osalta karkeasti viiteen eri kasvupaikkatyyppiin. Kasvupaikkatyyppi kuvaa maan ravinteisuutta ja kosteutta, eli kuinka hyvä kasvupaikan puuntuotoskyky on.

Lehtomaiset kankaat

Ovat ravinteikkainta ja puuntuotoskyvyltään parasta kasvupaikkaa. Ne sijaitsevat usein rinteiden ala-osissa, jonne vesi on huuhtonut hienoa maa-ainesta rinteestä. Yleisin puulaji on kuusi, jonka ohessa voi kasvaa raudus- tai hieskoivua, haapaa, raitaa sekä pihlajaa. Pensaskerroksessa kasvaa muun muassa katajaa ja vadelmia. Kenttäkerros on hyvin rehevää, lajeina mustikka, vanamo, käenkaali, metsäkurjenpolvi ja metsäimarre ovat yleisiä. Sammalta kasvaa harvakseltaan.

Tuoreet kankaat

Tavataan usein keskihyvillä, kohtalaisesti hienoa maa-ainesta sisältävillä mailla. Puulajeina kuusi, mänty ja koivut. Pohjoisemmassa Suomessa kuusta ei enää kasva ja pääpuulaji tällöin usein mänty. Pensaskerroksessa kasvaa katajaa tai pihlajaa. Kenttäkerroksessa mustikkaa esiintyy runsaasti puolukan ohella. Muita yleisiä lajeja ovat muun muassa vanamo, metsätähti ja oravanmarja. Sammalkerros on melko yhtenäistä.

Kuivahkot kankaat

Esiintyy paljon jääkauden muodostamissa pinnanmuodoissa, kuten moreeniharjanteilla ja harjuilla. Yleisin puulaji on mänty, joka myös kasvaa parhaiten kyseisellä kasvupaikalla, lisäksi mäntyä ja rauduskoivua voi olla jonkin verran. Pensaskerros on niukkaa, katajia voi esiintyä paikoitellen. Kenttäkerros on varpuvaltainen. Puolukkaa ja mustikkaa kasvaa lähestulkoon aina, niiden ohessa kasvaa muun muassa variksenmarjaa, kangasmaitikkaa, maitohorsmaa ja metsälauhaa. Pohjakerros on yleensä yhtenäistä sammalmattoa, jäkälää esiintyy myös paikoitellen.

Kuivat kankaat

Maaperä on usein karkeaa, hiekka- tai someromaata. Puusto on aina mäntyvaltaista, muut puulajit jäävät pensaskerroksen kokoisiksi. Muiden puulajien puita lukuun ottamatta pensaskerros on hyvin niukkaa, pääasiassa männyn ja koivun taimia. Kenttäkerroksessa puolukkaa ja kanervaa on runsaasti, mustikkaa ja sianpuolukkaa voi kasvaa harvakseltaan. Muita mahdollisia lajeja ovat esimerkiksi maitohorsma, kissankäpälä ja variksenmarja. Sammal- ja jäkäläpeite peittävät pohjakerroksen, jäkälää esiintyy jo runsaasti.

Karukkokankaat

Karuin kasvupaikkatyyppi. Esiintyy etenkin kuivilla hiekkamailla. Mänty on ainut esiintyvä puulaji, mutta sekin kasvaa heikosti ja jää lyhyeksi. Pensaskerrosta ei ole joitakin männyn taimia lukuun ottamatta. Kenttäkerroksessa kasvaa puolukkaa, kanervaa ja sianpuolukkaa. Pohjakerroksen muodostaa lähes yhtenäinen jäkäläkerros.

Rehevimmän kasvupaikkatyypin maapohjan arvo on yleensä noin 400-500 euroa hehtaarilta. Karuimman kasvupaikkatyypin maapohjan arvo voi sitä vastoin olla jopa vain viidenneksen tästä summasta, eli 100 euroa.

Suomi on pitkä maa ja kasvuolosuhteet ja siten myös kasvillisuus muuttuvat pohjoiseen päin mentäessä. Tämän vuoksi kasvupaikkatyypit on jaoteltu vielä tarkemmin metsätyyppeihin. Esimerkiksi rehevin kasvupaikkatyyppi on lehtomaiset kankaat, Etelä-Suomessa sitä voidaan tarkemmin kuvata metsätyypillä käenkaalimustikkatyyppi ja Lapissa vastaavasti metsätyypillä metsäkurjenpolvimustikkatyyppi.

Ota yhteyttä metsäasioihin liittyen Hetix Oy:n sähköpostiin, osoitteeseen: hetixoy.yhteydenotto@outlook.com